Jotenkin kummaa, miten nopsasti asiat unohtuvat ja/tai muuttuvat. Naisten päivä, joka on naisten aseman parantamiseksi aikoinaan nimetty, on muuttunut ruusujen ja muiden lahjojen jakamisen päiväksi. Vaikka taustalla on taistelu tyttöjen/naisten oikeudesta koulunkäyntiin, äänestämiseen, puolison valitsemiseen …
Mäntsälä Oulet Center on pitäjämme uusi toivorikkauden sarvi. Kun Tokmannin työpaikt jäivätkin toispaikkakuntalaisille eikä niitä yhteisöverojakaan juuri kassaan kilise, on katse käännetty tehtaanmyymäläajatteluun.
Ruotsinmaalta asti on konsultti fundeeraamassa, miten paljon ja minne niitä halpakauppoja rakennettaisiin.
Sitä kummastelen, että jos myymälöissä myydään laadukkaita merkkituotteita mutta 30-60 pinnaa halvemmalla, lapsetko niitä Intiassa ompelee vai miten se hinta saadaan niin alhaiseksi?
Ja jos se on hikipajatuotantoa, onko moraalisesti oikein haalia sellaisia kauppoja arvokkaaseen kuntaamme?
Ja sitäkin kummastelen, ettei tästä konsulttiyrityksestä löydy juuri mitään tietoja edes Ruotsista?
paikallislehtemme pääkirjoitus päättyy ajatukseen siitä, että eihän kunnan työntekijät olekaan lopen uupuneita, koska mieluummin säästävät sijaisrahoissa kuin tulevat lomautetuiksi…hmmm…pitäisikö heidän sitten olla lopen uupuneita. Lopen uupuneetko ne jaksavat venyttää työuraansa?
Ehkäpä kyse on siitä samasta kuin meillä aikuisilla on paheena…asian hoitaminen käy nopeammin itseltä kiireenkin keskellä kuin että alkaa lasta opettaa…
Vietetään köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuotta. Siis EU:n. Köyhtyminen ja syrjäytyminenhän ovat prosesseja - ja prosesseihin voi aina vaikuttaa. Nyt vain tuntuu siltä, että jos köyhänä synnyt, syrjäydyt jo päiväkoti-iässä ja siksi myös köyhänä kuolet. Kiveenkö se lie kirjoitettu?!
Suomenmaassakin paljon yritetty ja aikaankin saatu, ettei tilanteen tarvitsisi olla tulonjakoaeroa kasvattava eikä kenenkään elämässä kiinni pysyminen olisi kodin vauraudesta kiinni. Kelkka kääntyi 90 - luvulla alamäkeen ja vauhti kiihtyy. Syrjäytettyjen määrä kasvaa ja hyvintoimeentulevien kutistuu. Keskiluokka, joka on yhteiskunnan tukipilari tuntuu katoavan sumuun.
Ja kumma kyllä, hädintuskin palkallaan toimeentulevat uskovat, että oikeassa nämä toivot on, vaikka tilanne on toivoton
Kun puhutaan että kannustetaan ihmisiä pysymään pidenpään työelämässä tahi opiskelemaan sukkelammin, keinona käytetään etuisuuksien poistamista/alentamista. Köyhyysrajan alapuolella olevien pieniin tukiin tartutaan sumeilematta.
No jos olet ollut onnekas elämässäsi ja kuulut parempaan väkeen, muuttuu tuo kannustamisen muotokin päin vastaiseksi. Saat lisää, vaikket edes tarvitse.
On se kummaa.
on eräs Mäntsälän kunnan (ja koko yhteiskuntamme) kehittämistä latistavan mankelin osa. Vuosittain puretaan aiemmin tehtyjä pitkän linjan päätöksiä eikä malteta odottaa tuloksia. Kunta palvelee ihmisiä ja ihmisyydessä muutokset tapahtuvat hitaasti, kuten tiedämme.
2007 teimme kunnan talouden tasapainottamisohjelman. Siinä olivat mukana kaikki valtuustoryhmät ja siihen (luulin että) oli sitouduttava. Noh. Kuten myöskin tiedämme, rivesi Keskusta oitis kouluverkkosuunnitelmasta ja nyt ollaan lomauttamassa väkeä.
Viimeisen luvun, “Lopuksi”, ensimmäisessä kappaleessa on poliittisten päättäjien tahto :
Henkilöstöön ulottuvat järjestelyt ovat kunnan koko huomioiden nimellisiä eikä lomautuksiin haluttu ryhtyä.
Ja nyt lomautetaan seitsemäksi päiväksi.
Oudoista asioista viimeisin tietooni tullut on se, että vammaisen henkilökohtainen avustaja ei kuulu minkään työehtosopimuksen piiriin eivätkä kunnat näin ollen maksa heille korvausta epämukavasta työajasta. Tuo 15-20% korotus yhdeksän ja puolen euroon palkkaan illalla tai lauantaina tehdystä työstä lienee se olki, joka kamelinselän viimeistään katkaisee.
Laki tästä oikeudesta sai voiman viime syksynä, mutta eipä siinä mietitty avustajan työehtoja. Laki sinänsä on hieno parannus.