Herttuaisen Auli kummastelee

Mäntsäläläisehdokas(kok) on saanut herätyksen kiinnostua eläkeikään ehtineiden asioista. Milloin vanhushoitolaista milloin omaishoitajista.

Kun tarkastelee hallituspuolue Kokoomuksen roolia kummassakin asiassa, jää ihmettelemään.

Vielä vuonna 2003 Kokoomus on jättänyt lakialoitteen omaishoitajien toimeentulon parantamiseksi. Sen jälkeen ei aloitteita heidän taholtaan ole jätetty. No, on Olli Nepponen (kok) vuonna 2008 kysynyt, että eikö palolaitos voisi auttaa omaishoitajia jos hoidettava kaatuu tms.

Sen sijaan Vasemmistoliitto, Sosialidemokraatit, KD ja Perussuomalaiset ovat vuosittain jättäneet useita lakialoitteita, kirjallisia ja suullisia kysymyksiä kokoomuslaiselle peruspalveluministeri Risikolle (kok) näistä mäntsäläläisehdokasta(kok) huolestuttavista aiheista. Ministeri Risikko (kok) vastaa kysymyksiin ja aloitteisiin kiemurrellen sekä aiemmin SATA – komitean työhön vedoten. SATA-komitea ei saanut sovittua parannusta omaishoitajien asemaan tai vauhtia vanhuslain toteuttamiseen. Kyseisen komitean suurin saavutus lienikin tuen pienentäminen alle 25 – vuotiailta Lex Soininvaaran(vihr.) myötä.

Kristallinkirkas ääntenkalastelu on toki reilua vaalityössä – kukaanhan ei näin läpinäkyvään halpaan mene. Mutta erittäin epäreilua ja julmaa se on omaishoitajia tai vanhuksia kohtaan – olla huolissaan ehdokkaana mutta teot asiain korjaamiseksi jäävät kun kansanedustajana tanssii EK:n rytmittämää taipuisaa markkinatangoa.

96 päivää vaaleihin.

Kun sata vuotta sitten työläiset, itsensätyöllistävät ja syrjäytetyt alkoivat pitää puoliaan, kovistella vallanpitäjiä ja taistella oikeuksistaan, oli alistajan näkeminen, oiveltaminen ja ymmärtäminen melko helppoa. Jokapäiväistä. Tehtaanpatruuna, kartanon herra  olivat kaiken aikaa läsnä arjessa vaatimuksineen.

Osakkeenomistajien ja pörssihaiden hahmottaminen vallankahvaan on paljon työläämpää.

Tulin lauantaina valituksi Uudenmaan piirin toiminnanjohtajaksi ja kyllähän se hengästyttää ja riemastuttaa. Onnentoivotuksia satelee (vesikuuron lisäksi). Se valaa uskoa, että yhdessä työn tekeminen tulee olemaan vilkasta ja sujuvaa.

Valtakuntamme terveydenhuolto on uudistumassa. Lopputavoitteena lienee yksityissektorin voimakas kasvu, joka aloitetaan siten, että kansalaisille “annetaan vapaus” valita terveyspalvelujen tuottajansa. Tämä on ministeri Risikon eräitä tärkeimpiä uudistuksia. Millaisiin tietoihin uudistaminen perustuu, kummastelen minä. Väittihän ministeri suullisella kyselytunnilla 25.3.2010 että : Peruspalveluministeri Paula Risikko:  Arvoisa rouva puhemies! Nämä palvelumaksut, jotka ovat terveyskeskuksissa ja nyt sitten sairaanhoitajille myöskin, eivät ole diagnoosikohtaisia, vaan ne ovat käyntikertakohtaisia. Nyt muistuttaisin siitä, että meillähän on terveydenhuoltomaksu 27,4 euroa. Se on se vuosimaksu, terveyskeskusmaksu, ja se on se katto.

Maksuahan maksetaan siis 3×12.80 eli summa on 38,4€

IMF n ajatus (ja verotyöryhmän myös) asuntolainan korkoedun poistamisesta on jälleen askel paluuseen kohti torppariyhteiskuntaa.

Näitä askeleitahan otetaan työaikaa pidentämällä : alusta, keskeltä ja lopusta työuraa. Elintarvikealan työläiset olivat räikeänä esimerkkinä, IT - alalla työläinen on sielunsa myynyt jo edellisen laman myllertäessä. No, siis asuntoasioista….

Sotien jälkeisen vaurastumisen myötä, tavallinen duunariperhekin on kyennyt hankkimaan omistusasunnon elämänsä turvaksi.

Talouden hillittömän ahneuden ja kasvujanon ja asuntotuotannon vähäisyyden vuoksi, asuntojen hinnat karkasivat käsistä samoihin aikoihin kun siirryttiin euroihin. Nousua on jatkunut koko kymmenluvun.

Myyjille hyvä juttu, mutta erityisen vaikeaksi se on tehnyt sijoittajien elämän. Tuottoprosenttia ei millään saada pysymään edes 10% tietämissä, saati kasvatettua.

Sijoittajat vaativat materiaalia!

Kun korkoetu poistetaan ja mahdollisesti uhkaksi muodostetaan luovutuvoittoveron ulottaminen kaikkeen asuntokauppaan, alkavat ihmiset paniikissa myydä kiinteistöjään/osakkuuksiaan. Tavaraa tulee hyllyille enemmän kuin ostetaan, hinnat laskevat.

Sijoittajat hyrisevät tyytyväisyydestä…

Jotenkin kummaa, miten nopsasti asiat unohtuvat ja/tai muuttuvat. Naisten päivä, joka on naisten aseman parantamiseksi aikoinaan nimetty, on muuttunut ruusujen ja muiden lahjojen jakamisen päiväksi. Vaikka taustalla on taistelu tyttöjen/naisten oikeudesta koulunkäyntiin, äänestämiseen, puolison valitsemiseen …

Mäntsälä Oulet Center on pitäjämme uusi toivorikkauden sarvi. Kun Tokmannin työpaikt jäivätkin toispaikkakuntalaisille eikä niitä yhteisöverojakaan juuri kassaan kilise, on katse käännetty tehtaanmyymäläajatteluun.

Ruotsinmaalta asti on konsultti fundeeraamassa, miten paljon ja minne niitä halpakauppoja rakennettaisiin.

Sitä kummastelen, että jos myymälöissä myydään laadukkaita merkkituotteita mutta 30-60 pinnaa halvemmalla, lapsetko niitä Intiassa ompelee vai miten se hinta saadaan niin alhaiseksi?

Ja jos se on hikipajatuotantoa, onko moraalisesti oikein haalia sellaisia kauppoja arvokkaaseen kuntaamme?

Ja sitäkin kummastelen, ettei tästä konsulttiyrityksestä löydy juuri mitään tietoja edes Ruotsista?

paikallislehtemme pääkirjoitus päättyy ajatukseen siitä, että eihän kunnan työntekijät olekaan lopen uupuneita, koska mieluummin säästävät sijaisrahoissa kuin tulevat lomautetuiksi…hmmm…pitäisikö heidän sitten olla lopen uupuneita. Lopen uupuneetko ne jaksavat venyttää työuraansa?

Ehkäpä kyse on siitä samasta kuin meillä aikuisilla on paheena…asian hoitaminen käy nopeammin itseltä kiireenkin keskellä kuin että alkaa lasta opettaa…

Vietetään köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuotta. Siis EU:n. Köyhtyminen ja syrjäytyminenhän ovat prosesseja - ja prosesseihin voi aina vaikuttaa. Nyt vain tuntuu siltä, että jos köyhänä synnyt, syrjäydyt jo päiväkoti-iässä ja siksi myös köyhänä kuolet. Kiveenkö se lie kirjoitettu?!

Suomenmaassakin paljon yritetty ja aikaankin saatu, ettei tilanteen tarvitsisi olla tulonjakoaeroa kasvattava eikä kenenkään elämässä kiinni pysyminen olisi kodin vauraudesta kiinni. Kelkka kääntyi 90 - luvulla alamäkeen ja vauhti kiihtyy. Syrjäytettyjen määrä kasvaa ja hyvintoimeentulevien kutistuu. Keskiluokka, joka on yhteiskunnan tukipilari tuntuu katoavan sumuun.

Ja kumma kyllä, hädintuskin palkallaan toimeentulevat uskovat, että oikeassa nämä toivot on, vaikka tilanne on toivoton